Tutustutin tytärtäni niihin alueisiin joissa itse pienenä tyttönä tuli paljon leikittyä. Tytär oli innoissaan ja menihän siinä koko ilta ja kävelylenkkiäkin tuli reippaanlaisesti. Lisäksi vielä rämmimme ties missä pusikoissa, että pääsimme haluamaani paikkaan...

Kovin kaikki oli mielestäni lahonnut, hajonnut ja repsahtanut - onhan siitä aikaa kun pikkutyttönä tallustelin näitä polkuja!

Akkunan takaa pilkotti aarrearkku... ainakin tyttären mielestä, no sehän piti saada pois!

Arkusta löytyi venytetty ja kuuluisa Laihian markka - nuukuurestaan tunnettu pitäjä lähistöllä, jossa markkaakin venytettihin oikee tosissaan!

Arkusta löytyi tarina, kun vähän tehtiin tiedusteluja - isäni muisti sen kuuluneen isoveljelleen joka oli arkun työstänyt kansakoulussa joskus  - noh ainaki 60 vuotta sitten.

Vain varsi puuttuu.. vai onko kirves saanut uuden tehtävän pitämässä hirsiä kasassa?

Vanhan aitan etu oli hieman päässyt repsahtamaan - en uskaltanut kurkkimaan lähemmäksi.

Tuolla ikkunalla - tai mikälie aukko olikaan - muistelin usein istuneeni. Näkyypä olleen joskus mukanani kynäkin.

Naapurin täti teki aina kesällä omia sieniään - kaikki peltivadit joutivat kepin päähän ja saivat iloisen kärpässienen värin.

Näkyy olevan tädillä uusia harrastuksia... ihana pullokokoelma ison kiven päällä.

Kaksi vanhaa ja väsynyttä.

Tuonne kun pääsis tonkimaan - tiedä mitä löytäis!?!?  Uskomattoman ryhdikäs kun katsoo seuraavaa...

viereistä  ulkorakennusta

ja sen vieressä olevaa...

Aika kova KOLMIKKO!